Pro Opus uutiset

Eteenpäinmenon elementit

Useassa yrityksessä on meneillään hyvä myötätuuli, kuten Suomen taloudessa muutenkin. Tulin pohtineeksi, löytyykö yrityksistä mitään yhteisiä eteenpäinmenon elementtejä riippumatta toimialasta, paikasta tai kokoluokasta.

Löytyihän sitä.

Markkinointi ja myynti ovat tunnistettavissa omina tavoitteellisina prosesseinaan ja resursointi on kohdallaan. Laadulliset elementit, jotka mahdollistavat myyntiä seuraavan tilaustoimitusketjun toimivuuden, on tunnistettu.  Olen huomannut, että tämän oivaltaminen vie joskus aikaa. Hyvä liikeidea ilman kovaa kilpailua markkinoilla voi tuoda myyntiä varsinkin talouden nousussa muutenkin. Tällöin se kuitenkin saattaa johtaa voimakkaampaan suhdanneherkkyyteen esimerkiksi huomaamattoman yksipuolisuuden vuoksi. Saattaa olla, että asiakaskunnan tulevat odotukset ja vaatimukset jäävät kuulematta.

Seuraavana tulee esiin työasenne ja työilmapiiri. Asenne kuuluu ja näkyy, esimerkiksi, kun keskustelet työtä tekevien henkilöiden kanssa:

Mikäs täällä, mukava tehä hommia, selvä baana mitä painaa, hyvä esimies, viikkopalaverissa kertoovat missä mennään, hommattiin viime kuussa noita uusia suojakäsineita kokeiluun, ku olin lankomieheltä kuullu…”

 ” noo eihän täs mitä, mää vaan teen nää hommani – hei, joko tiedetään kumpaanko hommaan maanantaina on osat tulleet – ai, muista soittaa sit sille asiakkaalle…”

Avoin keskustelu esimiesten, alaisten ja kollegojen kesken kuuluu ja näkyy. Tiedetään, mitä tehdään ja kenelle, mikä on tärkeää.  Ystävällisen huumorin viljelyllä kevennetään työtä ja työpäivää. Porukalla on heittäydytty tekemään yhteistä työtä ja työpaikkaa, kukin omilla vahvuuksillaan omassa tehtävässään toisia kunnioittaen.

Asennetta ja ilmapiiriä tukee se, että perusasiat ovat kunnossa. Työturvallisuus on käytännön toimintaa: riskit on hallinnassa, perussiisteys näkyy työpisteillä, on työhön sopivat suojaimet, avoimesti tuodaan epäkohtia esille ja käsitellään läheltä-piti tapauksia tai sattuneita ympäristö- tai turvallisuus -onnettomuuksia ripeästi, aina oppien jotain. Velvoitteiden hoitamisessa ei näy jossittelua eikä tarkoituksellista vetkottelua tai vastuun siirtelyä. Asiat otetaan niin kuin ne ovat, toisten asioiden hoito vie joskus pidempään kuin toisten, mutta mikä hoidettava on, hoidetaan.

Kolmanneksi esille nousee tavoitteellinen kehitystyö. Työn ohessa on tilaa kehittää työtapoja, käytänteitä ja prosesseja tai kenties ollaan yhteisesti ajamassa tyystin uutta johtamismallia, toiminnanohjausjärjestelmää tms. sisään… Tavoitteellisuuden juuret löytyvät yrityksen johtamisesta, useimmiten riskien ja mahdollisuuksien kautta tunnistettuina. Toiminnan kehittäminen ei ole unohtunut johtoryhmän agendalta huonoina aikoina, määrä tai muoto on ehkä muuttunut. Usein johtoryhmältä löytyy vielä ajatusta, mitä tehdään seuraavaksi tai missä halutaan toiminnallisesti olla parin vuoden päästä. ”Kuulin et jossain on viety sellaisia tauluja tuotantoon, eikö kaikkea tarttekaan kirjata exceliin, miten se voisi sopia meille, vaikka me vaan ostetaan ja myydään, olisikohan siitä hyötyä…”

Mikä tärkeintä, on tunnistettu ne rajalliset mahdollisuudet kehittää perus myy-hanki-valmista-toimita -ketjun rinnalla. Asioita priorisoidaan, mietitään tekijät ja aikataulutetaan ja pienten tai isojen asioiden etenemistä tuetaan yhdessä.

Tunnistatko näitä eteenpäinmenon elementtejä teillä? Vai joitain muuta?

Mukavaa syksyä teille kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *